Kylässä Mari Äyräväinen

Mari Äyräväinen työskentelee IT-alalla ja maalaa pisankamunia. Tapasin hänet Valamossa, jossa hän opetti linnunmunien koristelua vahatekniikalla. Värit ja kuviot koukittivat minut monituntiseen työskentelyyn. Ole hyvä Mari - nyt on sinun vuorosi kertoa lisää.

On se kyllä jännää, miten elämä kuljettaa, miten ihminen valitsee ammatin ja harrastukset. Vahingossako, sattuman kautta vai ehkä järjellä? IT alalle ajauduin lukion jälkeen pitäessäni pari välivuotta ja pohtiessani mikä minusta tulee isona. Lukiossa en todellakaan ajatellut IT alaa, hain hammasteknikoksi, en päässyt. Pidän käsillä tekemisestä, oli se sitten neulomista, leipomista, maalaamista tai yritys tehdä nätti keramiikka-astia. IT alalla työn lopputulosta ei aina selkeästi näe, toki onnistunut toimitus ja asiakastyytyväisyys sen kertoo. Niin, ehkä ammatinvalinnassanni oli sitten kyse järjestä, vaikka 16-vuotiaana Aarikalla puupalloja sorvatessa päätin, etten ikinä anna koneen määrätä työni tahtia.

Harrastukset ovat vain tulleet. Varmasti paikkaamaan tuota käsillä tekemisen kaipuuta. Sukuvika, on monesti sanottu.

Pääsiäismunat, pisankat, tulivat elämääni sattumalta kesällä 2000 kyläillessämme Viljolahdella. Näin kennollisen upeita pisankoja ja kuulin, että Valamossa on keväisin kurssi. Siinä samassa päätin, että menen keväällä Valamoon kurssille ja sillä tiellä ollaan. Vuodesta 2001 olen munia maalannut tai oikeammin kirjoittanut (juontaa sanasta pysaty, kirjoittaa). Pienten poikien äitinä oikein odotin vuosittaista omaa lomaa Valamossa. Tuota ei kyseenalaistettu, eikä sen edelle mennyt mikään, äidillä oli Valamon reissu. Maalatessa syke laskee ja ajatukset rauhoittuvat, on ihana nähdä vahaviivan piirtyvän munan kuorelle ja värien avulla voi luoda upeita kuvioita.

Edellisen Valamon opettajan jättäytyessä pois, minua pyydettiin opettajaksi keväästä 2013, olinhan tuolloin jo pitänyt kursseja etelän kansalaisopistoissa. Yhä edelleen Valamoon on hienoa palata, oppilaat ympäri Suomea ovat ihania ja innostuneita. Muistan elävästi Ilkan ja sen valtavan innostuksen ja ilon onnistumisista, sen parempaa palkkiota opettaja ei voisi saada. Moni on koukkuun jäänyt, niin kuin minäkin, ja palaa yhä uudelleen kurssille.

Mitä pisankat sitten ovat? Tämä aitojen linnunmunien koristelu vahatekniikalla juontaa juurensa muinaisiin aikoihin. Vahalla piirretään kuviot tätä tarkoitusta varten tehdyillä välineillä, kuten batiikkia tehdessä, ja värjätään kastamalla väriliemiin. Kuvioina käytetään yleensä perinteistä symboliikkaa ja väritystä, mutta melkeinpä mitä vain voi tehdä. Taiteilija päättää ja opettaja opastaa.

Tutkimusten mukaan slaavilaisissa kulttuureissa munia on koristeltu vahatekniikalla jo esikristillisellä ajalla. Esikristilliset perinteet yhdistyivät kristilliseen symboliikkaan ja pisankoista tuli pääsiäiseen liittyviä ylösnousemuksen ja uuden elämän symboleja. Ukrainassa eri alueilla ja kylillä oli omia symboleita ja värityksiä. Perinne siirtyi sukupolvelta toiselle. Värit tehtiin esimerkiksi kasveista, juurista, puunkuorista ja marjoista. Nykyään pääsemme helpolla, kun saatavilla on teollisia värejä.

Perinteisesti pisankoja tehtiin palmusunnuntain jälkeisellä viikolla, päättyen suuren viikon torstaihin. Pisankat vietiin kirkkoon siunattavaksi pääsiäissunnuntaina ja vaihdettiin pääsiäistervehdyksen ‘Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!’ kera.

Pisankoja annettiin lahjaksi toivottamaan onnea, menestystä, hyvää terveyttä, hyvää satoa ja esimerkiksi kotiin suojelukseksi ja turvaksi.

Suosittelen matkaa Prahaan pääsiäisen aikoihin, vanhan kaupungin torilta löydät ’munataivaan’. Tšekin kielellä näitä munia kutsutaan kraslice ja puolaksi pisanka, mikä istuu suomen kieleen paremmin kuin pysanka tai monikon pysanky, mitkä tulevat ukrainankielisestä verbistä pysaty, kirjoittaa.

Valamon myötä myös ikonimaalaus alkoi kiinnostaa, ihailin monta vuotta naapuriluokan ikonimaalareiden taitoa, kunnes rohkaistuin mukaan. Ikoneja olen maalannut vuodesta 2009. Kesäisin palaan tuttuun Valamoon opiskelijana. Pisankoja teen omaksi ilokseni ympäri vuoden ihan fiiliksen mukaan työhuoneessani, jossa on oma työpiste aina valmiina. Vuosittain pyrin myös osallistumaan Eggathoniin, 30 tunnin Pysanka maratoniin, monen muun ohella. Parhaimmillaan meitä on ollut 12 eri maasta linjoilla. En tosin valvo 30 tuntia! Kanadalaisesta Ukrainian Eggcessories Eggers facebook-yhteisöstä saa myös paljon vinkkejä ja ideoita. Ehkä jonain vuonna toteutan haaveeni ja matkaan Torontoon Pysanky retriittiin.

Ukrainalaisessa perinteessä kerrotaan, että niin kauan kuin pisankoja kirjoitetaan, maailma jatkaa olemassaoloaan ja paha pysyy poissa.

Näinä aikoina tämä ajatus koskettaa entistä enemmän. Slava Ukraini!