Kylässä Pauliina Lerche

Pauliina Lerche on musiikintekijä ja lastenmuusikin puolestapuhuja. Hän soittaa ja laulaa kahden sisaruksen muodostamassa Mimmit-lastenyhtyeessä.  Tapasin Pauliinan ensimmäistä kertaa Kirkon kulttuuriasioiden neuvottelukunnassa. Itäsuomalaiset juuret ja lastenkulttuuri yhdisti meitä molempia.  Ole hyvä Pauliina – nyt on sinun vuorosi kertoa lisää.

IDEASTA TAIDETEOKSEKSI - MITEN PUHURI, PAKKASEN POIKA SYNTYI?

Tykkään kävellä luonnossa. Kävellessäni en kuuntele musiikkia, enkä varsinkaan äänikirjoja vaan luonnon ääniä. Usein ideat pyörivät päässä, aika monen laulun sanoitus on saanut viimeisen silauksensa metsäkävelyllä.

Loppusyksynä 2019 olin taas kerran metsässä, tällä kertaa Kasavuoren luontopolulla. Muistan jopa paikan missä idea syntyi. Tekisin tarinan pojasta ja hänen parhaasta ystävästään jäniksestä ja teemana olisi ilmastonmuutos. Mimmit; Pauski ja Hansu olisivat tietysti mukana!

Uutta ei synny ilman ideaa, mutta ideasta ei aina synny uutta. Idean saattaminen valmiiksi teokseksi/keksinnöksi/tuotteeksi vaatii intohimoa, istumalihaksia, itsensäjohtamista, sitkeyttä, näkemystä, pitkäjänteisyyttä…Lista on loputon. Puhurin kohdalla tämä prosessi vei viisi vuotta.

Heti vuodenvaihteen jälkeen 2020 kaivauduin SKS:n arkistoihin. Etsin tietoa vanhoista talveen liittyvistä uskomuksista ja luin talveen liittyviä kansanrunoja. Tarinan poika ja jänis saivat nimet; Puhuri ja Loikkakoipi. Kansanrunoissa Puhuri on itse asiassa Pakkasen isä mutta käänsin asetelman päinvastoin ja Puhurista tuli Pakkasen poika. Samalla mielessäni alkoi hahmottua mitä kaikkea Puhuri voisi olla: kirja, levy, animaatioita ja musiikkisatu. Aloitin kirjan kirjoittamisen ja laulujen säveltämisen tammikuun lopussa.

Maaliskuussa 2020 elämä yllätti meidät kaikki. Korona peruutti konsertit, sulki koulut ja pakotti ihmiset koteihinsa. Minä tein laulun ”Muista pestä kädet” erään äidin pyynnöstä. Laulu ja video lähtivät leviämään hurjaa vauhtia ja keskityin kevään ja kesän sen saamiseksi maailmalle eri kielisinä versioina. Puhuri jäi odottamaan parempia aikoja…

Hiihtolomalla 2021 olimme perheeni kanssa Lapissa. Luosto-tunturilla riehuivat tuulenpuuskat ja lumi pöllysi. Hiihtohississä matkalla tunturin laelle Puhuri palasi taas mieleeni. Kiinnostava tarina tarvitsee usein pahiksen ja tämän tarinan pahis oli syntynyt: Myrskytär, joka haluaa estää talven saapumisen hinnalla millä hyvänsä. Lapin ja tuntureiden innoittamana palasin innosta puhkuen Puhurin pariin. Jatkoin musiikin säveltämistä ja laulut alkoivat valmistua. Samalla ymmärsin, että tarina tarvitsee myös ns. score-musiikkia ja sukelsin täysillä sen maailmaan. En ollut säveltänyt pitkään aikaan instrumentaalimusiikkia ja se sai luovuuden valloilleen. Nyt ei tarvinnut miettiä miten laulettavia melodiat olisivat vaan sai tehdä mitä vaan! Oli ihanan kutkuttavaa tuoda erilaisia tunnetiloja ja maisemia esiin musiikin kautta. Nälkä kasvoi syödessä ja vuoden 2022 keväällä oli selvää, että musiikkia varten tarvittaisiin sinfoniaorkesteri.

Jatkoin kirjan kirjoittamista ja siskoni Hannamari Vallila, Mimmien toinen puolisko, ehdotti, että Puhurista tehtäisiin kuunnelmasarja. Kuunnelmasarja tarvitsisi oikean käsikirjoittajan ja Henna-Leena Kallio tuli mukaan. Puhuri-työryhmä oli syntynyt! Työryhmään liittyi myös musiikin sovittamisesta ja orkestroinnista vastannut Jussi Lampela.

Alkuvuodesta 2023 mukaan tulivat mahdollistajat, joita ilman tämä ainutlaatuinen kokonaisuus ei olisi nähnyt päivänvaloa: Yle, Tapiola Sinfonietta ja Taike. Sovimme Ylen kanssa kuunnelmasarjan tuottamisesta ja Tapiola Sinfonietan kanssa musiikkien äänityksestä ja musiikkisadun kantaesityksestä. Taiken rahoitus mahdollisti musiikkisadun tuottamisen yli 20-henkisellä työryhmällä. Nyt meillä oli kalenterissa myös deadlinet! Ilman deadlinea moni taideteos jäisi syntymättä.

Kirjoitin kirjaa koko kesän 2023. Samalla ideoimme kuunnelman käsikirjoitusta yhdessä Hansun ja Henna-Leenan kanssa. Loppukesästä 2023 kuvittaja Nunnu Halmetoja pääsi kirjan pariin ja Mimmit ja Puhuri -kirja ilmestyi marraskuussa 2023. Syksyllä 2023 keräsimme kuunnelman työryhmän. Ohjaajaksi saimme Emilia Putkinen Petterbergin ja äänisuunnitelusta vastasi Jani Orbinski. Paavo Kerosuo oli ilmiselvä valinta Puhuriksi ja Jänis Loikkakoiven rooliin eläytyi Elias Keränen. Kuulin Satu Silvon äänen päässäni Myrskyttärenä jo Luosto-tunturilla. Muissa rooleissa olivat Jarmo Koski, Robin Svartström ja Salla Loper.

Sain aivan uuden haasteen eteeni esiintyjänä kun Mimmit ja Puhuri, Pakkasen poika -kuunnelmasarjan äänitykset alkoivat tammikuussa 2024. Miten hauskaa ja vaativaa se olikaan! Tulen muistamaan äänitykset aina. Jatkoin kevään musiikin säveltämistä ja sanoittamista. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että musiikkia tarvitaan paljon, 10 laulua ja vielä enemmän score-musiikkia.

Keväällä 2024 musiikkisadun ohjaajaksi tuli lapsuudenystäväni Aleksis Meaney. Hän dramatisoi ja lyhensi kuunnelman käsikirjoituksen musiikkisatua varten ja minä ja Jussi kasasimme hikihatussa musiikillista dramaturgiaa, meilit ja failit sinkoilivat edestakaisin. Viimeinen sanoitus syntyi elokuussa 2024, jolloin Tapiola Sinfonietta äänitti musiikit kuunnelmaa ja albumia varten.

Aloitimme musiikkisadun harjoitukset lokakuussa Aleksiksen ja koreografi Ulla Päivikön johdolla ja olin jälleen uuden haasteen edessä: miten oppia ulkoa 80-minuuttia dialogia, laulut ja tanssikoreografiat. En muista olenko koskaan jännittänyt esitystä yhtä paljon kuin 16.11.2024 kun musiikkisadun kantaesitys koitti. Esitys meni nappiin ja stressi ja helpotus purkautui itkuna. Kuunnelmasarja ja albumi julkaistiin joulukuussa 2024.

Puhuri, Pakkasen poika -albumi valittiin Vuoden lastenlevyksi marraskuussa 2025.
Kuuntele koko levy täältä.

Näin jälkeenpäin olen miettinyt miten pystyin heti alusta asti ajattelemaan näin isoa kokonaisuutta, jonka osat toimivat sekä yhdessä että erikseen. Minulla ei ole tähän muuta vastausta kuin intuitio ja määrätietoisuus. Vaikka taiteellinen prosessi on minulle hyvinkin päämäärätietoista elää prosessi kuitenkin aina omaa elämäänsä, joka johdattaa tekijän myös sellaisille poluille joita ei voi aavistaa etukäteen.

Mitä tämä viisi vuotta kestänyt, elämäni suurin taiteellinen projekti opetti minulle? Ihmisenä ja taiteilijana se opetti valtavasti, jouduin haastamaan itseni ja osaamiseni tosissaan. Tietokoneeni on täynnä Puhuriin liittyviä tiedostoja, en edes halua laskea montako niitä on. Kokoan tähän kuitenkin oppeja; uhkia ja mahdollisuuksia, jotka ovat mielestäni myös yhteiskunnallisesti tärkeitä.

1. Taideteos on innovaatio, jolla voi olla myös kansantaloudellisia vaikutuksia. Suomi on teknologia- ja insinööriuskovainen maa. Päättäjien ja rahoittajien mielestä innovaation lopputuloksena täytyy aina olla joku käsinkosketeltava tuote tai appi. Taide ei ole kumpaakaan. Sisällöt ovat tänä päivänä merkittävä osa maailmantaloutta. Uusia, hyviä tarinoita tarvitaan aina, eikä tekoäly luo niitä. Jos Suomen talous halutaan nousuun pitää sisältöjen olla isosti mukana. Päättäjien on muutettava ajatteluaan.

2.  Lapsuus loppuu varhain. Lapset johdatetaan liian aikaisin teineille tai aikuisille tarkoitettujen sisältöjen pariin. Tämä on sekä meidän aikuisten että median vika. Esimerkiksi Mimmit ja Puhuri, Pakkasen poika -kokonaisuus sopii kaiken ikäisille ja todella hyvin myös isoille lapsille. Koululaiskonserteissa katsojat ovat olleet 5-12-vuotiaita ja he kaikki ovat rakastaneet esitystä! Vanhemmat tuovat yleisöesityksiin kuitenkin lähes pelkästään pieniä lapsia koska esitys on ”lapsille”. ”Lapsille” sopiva esitys on monen mielestä yhtä kuin kuin alle kouluikäisille tarkoitettu. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö pieniä lapsia saisi tuoda lasten esityksiin vaan suren isompien lasten puolesta. Myös alakouluikäiset lapset ansaitsevat nähdä ja kuulla taiteellisesti korkeatasoista lastenkulttuuria.

3. Lastenkulttuuria ei ole olemassa medialle. Tämä kohta liittyy edelliseen. Lastenkirjoja lukuunottamatta lastenkulttuuri ei näy mediassa. Tämä aiheuttaa osaltaan sen, että isommat lapset eivät saa nauttia heille tarkoitetusta taiteesta. Lastenkulttuurin löytäminen vaatii vanhemmilta salapoliisityötä ja kun mikään auktoriteetti ei kerro, että tämä sopii myös isoille lapsille on tuloksena edellä mainitsemani lapsuuden päättyminen liian varhain. Mikään Mimmit ja Puhuri, Pakkasen poika -kokonaisuuden osista (musiikkisatu, kuunnelmasarja, albumi, kirja) ei saanut arvostelua tai juttua printtimediassa. Uutiskynnystä ei ylittänyt edes palkinto.

Onko Puhurin tarina nyt sitten tässä? Musiikkisatuesitykset jatkuvat tänä ja ensi vuonna ympäri Suomea eri orkestereiden kanssa, tuotokset ovat kuunneltavissa suoratoistopalveluissa, kirja löytyy monesta kirjastosta. Jos minusta on kiinni Puhurin tarina jatkuu uusissa muodoissa! Unelmani on viedä musiikkisatuesitys kansainvälisille estradeille ja tarina valkokankaalle. Näihin molempiin tarvitaan kuitenkin rahoitusta. Tähän mennessä kaikki hakemukset ovat tulleet hylsyinä. Lisää sitkeyttä siis vaaditaan mutta sitähän minulta löytyy!

Täältä pääset kuuntelemaan Yle Areenaan tallennetun kuunnelman