Kylässä Pirkko Soininen

Tervetuloa kylään kirjailija Pirkko Soininen. Opiskelin Pirkon kanssa yhtä aikaa kriittisessä korkeakoulussa vuosina 2012 – 2014. Opin tuntemaan Pirkon runoilijana, mutta viimeiset vuodet Pirkko on tullut tunnetuksi erityisesti elämänkerrallisten romaanien kirjoittajana. Mutta mitä Pirkolle kuuluu nyt? Ole hyvä, on sinun vuorosi kirjoittaa ja kertoa lisää.

Kiitos Ilkka kutsusta! Sanoit, että täällä kyläpaikassasi voin ojentaa lukijoille lahjaksi asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Mikä ihana ajatus. Nämä asiat inspiroivat minua työpöydälläni juuri nyt.

Kahvi

Tyypillinen kirjoituspäiväni käynnistyy aamukahvin seurassa viimeistään yhdeksältä. Sitä ennen olen jo käynyt koiran kanssa metsälenkillä, lukenut päivän uutisia ja syönyt aamupalan. Ja kuunnellut aamulintuja – ne laulavat jo! En litki kahvia pitkin päivää, mutta aamukahvi sysää minut liikkeelle.

Kirjoitan aina montaa teosta samanaikaisesti. Olen tehnyt näin aina. Syitä on varmasti useita, osin kyse on varmasti luonteesta, mutta osin syy on varsin käytännöllinen: kun jonkun tekstin maailma ei juuri tänään innosta tai teksti on juuri nyt luettavana kustannustoimittajalla, voin edistää toisia tekstejä. On aina olemassa joku fiktiivinen maailma, johon solahtaa.

Kirjapinot

Tällä hetkellä työpöydälläni on taustakirjallisuutta niin paljon, etteivät ihan kaikki edes mahdu pöydälle, joten säilytän niitä pinoissa lattialla. Olen kirjoittanut neljä elämäkerrallista romaania naistaiteilijoista. Näissä teoksissa historialliset faktat ja päähenkilöiden elämänvaiheet ovat asettaneet jo prosessin alussa tietyt reunaehdot. Leikkikenttäni ei olekaan ollut rajaton, en ole saanut juosta metsässä villinä ja vapaana, vaan olen joutunut leikkimään ja kuvittelemaan rajatulla, aidatulla alueella. Se on ollut – ja on edelleen, kun kirjoitan nyt viidettä elämäkerrallista romaania – omanlaisensa mieluinen haaste. On kiehtovaa lukea taustakirjallisuutta ja oppia uusia asioita, tiedonjanoinen minäni nauttii. Tällä hetkellä luen muun muassa Bachista ja symmetriasta, enempää en halua paljastaa.

Kollegat

Olen parhaimmillani aamupäivällä, iltapäivällä vauhti hiipuu. Silloin voin lukea tausta-aineistoja, editoida ja tai lukea vaikkapa Literary Hubin The Craft of Writing -uutiskirjettä, jossa kirjailijat kertovat omista työskentelymetodeistaan. On aina yhtä innostavaa kuulla kollegoiden luovista prosesseista, usein löydän niistä jotain samaistuttavaa, mutta myös uusia ideoita ja ajatuksia.

Esikoisteokseni julkaisusta on kulunut jo yli 11 vuotta – olen näiden vuosien ja yhdeksän julkaistuksi tulleen kirjan myötä oppinut luottamaan prosessiin.  Olen jopa oppinut nauttimaan kaaoksesta, eksyksissä olemisesta ja vaaran tunteesta, jotka liittyvät kirjoitusprosessin alkuvaiheisiin. Itse asiassa, nykyään juuri tuo piilotajuntaan nojaava ensimmäinen kirjoitusvaihe on ehdottomasti nautinnollisin. On kutkuttavaa, kun en vielä itsekään tiedä, mitä on syntymässä, kaikki on vielä mahdollista. Prosessin myötä asioita on lukittava ja vapauden tunne katoaa editoinnin myötä. Silloin järjestävä ja looginen mieleni tarkkailee rakenteita, hioo lauseita, yrittää loitontua tekstistä niin, että näkisin kokonaisuuden lukijan silmin.

Amuletit

Työpöydälläni on valokuvia ja esineitä, jotka liittyvät jollain tapaa tulevien teosteni maailmoihin. Ne ovat talismaaneja, jotka merkitsevät jotain minulle, eivät kenellekään toiselle. Ne ovat kuin syntymässä olevien maailmojen vartijoita, liittolaisia, viestintuojia, ystäviä. Katselen niitä ja ne vievät minut fiktiivisiin maailmoihin.

"


Kieli on avain päähenkilöideni sisimpään."

— Pirkko Soininen

Saatan etsiä pitkäänkin kieltä, jolla juuri kyseinen teos pitää mielestäni kirjoittaa. Ja kyllä, jossain vaiheessa päähenkilöt heräävät eloon ja kertovat, mikä sana sopii heidän suuhunsa, mitä he olisivat voineet ajatella ja tuntea.

Äänet

Kirjoitan usein hiljaisuudessa, mutta toisinaan kaipaan musiikkia maailmojen rakentamisen tueksi tai ihan vaan inspiroitumiseen, rytmin löytämiseen. Tällä hetkellä kahdessa käsikirjoituksessani musiikilla on merkittävä rooli.

En voi kirjoittaessani kuunnella sävellyksiä, joissa on lyriikat tai jään kuuntelemaan sanoja – varsinkin, jos solisti laulaa kielellä, jota ymmärrän. Vanha ja uusi klassinen musiikki ja ambient sopivat kirjoittamisen taustalle. Löydän uutta musiikkia erityisesti Idagiosta, klassisen musiikin suoratoistopalvelusta.

Kuvat:
Mikael Soininen