Kylässä Mimosa Lindahl
Tervetuloa kylään ohjaaja ja visualisti Mimosa Lindahl. Tapasin Mimosan vuosia sitten, kun kirjoitin blogin hänen palkitusta ohjaustyöstään Body Notes. Viisi vuotta sitten nähty teos Aleksanterin teatterissa havahdutti minut liikeilmaisun avautuviin mahdollisuuksiin. Mutta mitä Mimosalle kuuluu nyt? Ole hyvä, on sinun vuorosi kirjoittaa ja kertoa lisää.
Taiteellisen prosessin anatomiaa ajatuksen virrassa
Kurotellessani kohti katsojan sielua ja sisäistä liikahdusta en ponnista älyllisestä, vaan nojaan vahvasti intuitiiviseen ja luotan johonkin mikä tuntuu emotionaalisesti ja kehollisesti oikealta. Hyvä oivallus näyttäytyy kirkkaana, kihelmöi sähköisenä iholla ja hiljentää epäilyksen hälyn. Hiljainen tietoni puhuu selkärangan ja aamuöisen alitajunnan kautta, leijuu rintakehän liepeillä ja tuntuu tutulta. Tuottajan järkeni pohtii jälleen jalat maassa ja hihat käärittynä pitkälle kainaloihin, miten kuljettaa kunnianhimoiset ideat pikkutunneilta ja päänsisäisisistä fantasiatuokiosta kohti päivänvaloa.
Matka ideasta katsojan kokemukseksi vaatii usein piinallisen pitkän prosessin, jossa luova työ on vain murto-osa ja sekin taistelee elintilastaan tuottajan asuttaessa samaa kehoa taiteilijan kanssa. Taiteen vapaalla kentällä nenät pysyvät pinnalla vain hädin tuskin - mahdottomuuteen hukkumisesta on tullut yksi tunne, muiden päivittäin vierailevien joukossa. Tunteet yrittävät asettautua omaan järjestykseensä liian pieneksi jääneiden kurahousujen, seuraavan koon kesäkenkien ja apuraha deadlinejen kanssa. Arjen ja taidealan ulospäin näyttäytymätön metatyö ei lopu - vuorokauden tunnit ja elämä loppuvat.
Taiteen perimmäisen tarkoituksen äärellä katsojan kokemus asettuu keskiöön
Kulttuurialan krooninen resurssipula ja päättömänä farssina näyttäytyvä valtakunnallisen ja kunnallisen tason päätöksenteko, koskien kulttuurialan leikkauksia ja kohdennuksia, vaatii aina uudestaan jaloilleen nousemista - resilienssiä vastaanottaa iskuja toinen toisensa perään. Kirkas taiteellinen visio johdattaa ja pitää suuntaa, tuotannon toteutustapoja pitää vain matkalla jatkuvasti innovoida ja muuntaa.
Taiteellisiin kompromisseihin taipumista vältetään viimeiseen asti, ja mikäli on taivuttava, käy työstä katsoa niitä valmiissa teoksessa läpi sormien. Mikäli on onnistunut koskettamaan kokijan sisintä, astuu ego nöyrästi takavasemmalle ymmärtäen olla hiljaa, ei ruoski, huutele, mitätöi tai muutoinkaan muistuttele lähtökohdista - taiteen perimmäisen tarkoituksen äärellä katsojan kokemus asettuu keskiöön. Taiteellisessa prosessissa olemme aina ensisijaisesti teoksen ja katsojan palveluksessa.
Yhteinen kieli syntyy jossain sanojen välissä
Taidekäsitykseni on muodostunut kokonaisvaltaiseksi esitysnäkemykseksi ja ohjaajakäsitykseksi, missä roolini ja ajatteluni ulottuu vahvasti teoksen joka osa-alueelle. Taiteellisen prosessin käynnistävä visuaalinen lähtökohta on lähes aina kirkas, toki prosessin tuomille muutoksille avoin. Nähdessäni kuvan, visuaalisen kohtausidean, tunnen, kuulen ja aistin myös kehollisen ja äänellisen laadun ja jännitteen - tiedän mitä emotionaalista luukkua kohtauksen kuuluisi tai haluaisin sen kolkuttelevan.
Äänimaailman ja liikelaadun tuntuma kehossa on vahva ja tosi, vaikkei kuulisi vielä nuottiakaan tai tietäisi askeltakaan. Dialogissa äänisuunnittelijan kanssa opetellaan miltä sanat kuulostavat, esiintyjien kanssa millaiseen liikkeelliseen dialogiin visuaaliset ja auditiiiviset impulssit kutsuvat. Prosessia kohti valmista teosta kuljetaan kaikkien osa-alueiden tasavertaisena vuoropuheluna. Koskettaakseen muita on löydyttävä inhimillisyyttä, empatiaa, emotionaalista liikkuvuutta ja kykyä liikuttua.
Dramaturgia ja tarkempi sisältö löytyvät yhdessä tutkimalla sekä emotionaalista kuljetusta ja kokonaisrytmiä pohtimalla. Rikkaus on jos saa työskennellä itseään viisaampien, myös intuitiiviseen prosessiin vakaasti luottavien ja yhteisen estetiikan jakavien taiteilijoiden kanssa. Yhteinen kieli syntyy jossain sanojen välissä.
"Koskettaakseen muita on löydyttävä inhimillisyyttä, empatiaa, emotionaalista liikkuvuutta ja kykyä liikuttua"
Silloin tiedän että myös tie katsoja sieluun on auki
Kun eri mediumien väliset viritykset ovat löytäneet yhteiselle taajuudelle on kokemus onnistumisesta ja jonkun oikean tavoittamisesta kollektiivinen. Hetki, kun tavoitamme ensi kertaa kohtauksessa jotain kokonaisvaltaisesti oikeaa ja mittavista lavapuitteistaankin huolimatta inhimillistä, läikähtää rintakehästä aina kyynelkanaviin. Silloin tiedän että myös tie katsoja sieluun on auki. Tästä voi olla vielä matkaa ymmärtää mistä kohtaus puhuu. Merkitykset rakentuvat, vaihtuvat ja saavat uusia merkityksiä riippuen kohtausten dramaturgisesta järjestyksestä ja kulloisestakin maailman- ja elämäntilanteesta.
Yhä enenevissä määrin kasvaa joukko katsojia, jotka kertovat tulevansa katsomaan teoksiamme toista, kolmatta tai jopa viidettä kertaa. Sieluni lepää nöyränä, kiitollisena ja onnellisena kun vuodatettu hiki ja pitkien prosessien aikana vierähtäneet vuodet eivät ole valuneet hukkaan. Usko teostemme kokonaisvaltaiseen koskettavuuteen ja taiteelliseen näyttämöarkkitehtuuriin on vahva, silloinkin ja etenkin silloin, kun katsojalle ei löydy sanoja sanoittaa. Kehollisella ja emotionaalisella tasolla liikkuva kokonaisvaltainen kokemus ei ole älyllistettävissä, kuten ei ollut sen alkusiemen ja taiteellinen prosessikaan.
Alkusiemen, mielenmaisemaani sulkakynällään sanoittavan, iki-ihastuttavan Ilkan kanssa alkoi hänen ottaessa yli 5 vuotta sitten yhteyttä, josko hän saisi tehdä syrjähypyn suurten teattereiden ja festivaalien maailmasta ja kirjoittaa silloin, jokseenkin vielä tuntemattomasta ryhmästämme. Haastattelussa humoristinen, aito ja välittävä kohtasivat ja puristivat lämpimästi kättä. Tekstin saatesanat eivät vierailleet vain kylässä vaan tekivät minuun kodin ja silittävät aina aika-ajoin suoraksi taiteellista paloa sykkivän, matkan aikana kolhuja saaneen sieluni sopukoita.
"Katsoja kiskotaan tavallisesta sunnuntaipenkkirivistä jonnekin, jolle ei ole nimeä. Esityksen laineet sattuvat syvälle katsojaan, mainingit aaltoilevat kauan, kotimatkalla ja sen jälkeen. Hurmioitunut olen. Kuin narun päässä oleva pässi."
Vakaasti kunnianhimoisesti toteutetun taiteen saavutettavuuden ja kaiken ikäisille suunnatun kulttuurikasvatuksen puolesta!
Mimosa Lindahl
Ohjaaja, koreografi, visualisti, pedagogi
MimoArt Companyn toinen taiteellinen johtaja
Kuvat: MimoArt Companyn teoksista
(Bonding yhteistuotanto Pori Dance Companyn kanssa)
Valokuvaaja: Kai Kuusisto
Teokset ja esiintyjät järjestyksessä:
BODY NOTES (2017): Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Miro Lopperi, Marko Pakarinen
BONDING (2023): Alina Sakko
BONDING (2023): Riikka Tankka, Alina Sakko, Meri Tankka
BONDING: Alina Sakko
BODY NOTES: Marko Pakarinen, Miro Lopperi
PIPES & HOSES (2024): Lauri Lohi, Lasse Turunen, Silver Sepp, Alina Sakko, Antti-Pekka Pudas, Mimosa Lindahl, Hanna Kahrola, Mates Petrák
PIPES & HOSES (2024):Antti-Pekka Pudas, Hanna Kahrola, Alina Sakko, Lauri Lohi, Silver Sepp, Mates Petrák
WATER TRILOGY - residenssi (2020): Kasvot Lara Müller
PIPES & HOSES (2024): Antti-Pekka Pudas
PIPES & HOSES (2024): Mates Petrák
BODY NOTES (2017): Saska Pulkkinen
Video: Tanssin talon taiteilijahaastattelussa Mimosa Lindahl
(Body Notes - Special Edition vierailu Tanssin talon Pannuhallissa 2024)
Kuvaus ja editointi: Annukka Pakarinen
