Kylässä Hannu Pakarinen
Tervetuloa kylään valokuvaaja Hannu Pakarinen. Tapasin Hannun eräänä kesänä Pihlajasaaressa. Satunnaisen kohtaamisen myötä meistä on tullut ystäviä. Viime keväänä Hannu otti pressikuvat uusimpaan runokirjaani. Ole hyvä Hannu, nyt on sinun vuorosi kirjoittaa ja kertoa lisää.
Valokuvissani olen usein pohtinut identiteettiäni.
"Omakuvien tekeminen on ollut paaston kaltaista puhdistumista,
jonka jälkeen mieli ja ruumis ovat voineet paremmin. "
Mielessäni olen usein palannut lapsuuteni kasvuympäristöön, pohjalaiseen muutaman sadan asukkaan kylään Oksavalle. 1970-luvulla kylän läpi johti vanhojen koivujen reunustama kylätie. Koivukujan varrella olivat Osuuskauppa, Osuusliike, Kinnusen T-kauppa, Nurmenniemen vaatetusliike, Säästöpankki, Gulfin huoltoasema, Posti ja kansakoulu. Maantieteilijät, jotka tutkivat ihmisten käyttäytymistä tilassa, sanovat ihmisten kantavan päänsä sisällä mentaalikarttaa, joka on syntynyt ajan saatossa kaikista niistä kokemuksista ja ihmisistä, joita olemme tavanneet. Mentaalikartta sisältää sekä tiedollisia, että tunneperäisiä aineksia ja voi osaltaan selittää koti-ikävän.
Arvot, asenne ja havaitseminen auttavat meitä ymmärtämään itseämme.
Ne myös suuntaavat toimintaamme. Aistein tehdyt havainnot samasta ympäristöstä ovat eri ihmisillä erilaisia ja voidaan sanoa, ettei ole kahta samanlaista todellisuutta. Kameran tarjoama mahdollisuus ympäristön kokemisen välittäjänä on rajoittunut. Valokuva, heijastus todellisuudesta, on käynyt moninkertaisen suodatuksen. Minun aistihavaintoni fenomenaalisesta ympäristöstä ilmenee arvojeni ja asenteideni suodattamana, kameran rajaamina ja valokuviksi vedostettuna. Minun havaintoni ovat vain minun havaintojani ja valokuvat minun todellisuuttani, jota katsoja tulkitsee oman todellisuutensa kautta.
Lapsuuteni maalaismaisemaan liittyy voimakkaita tunteita.
Kiinalais-yhdysvaltalainen maantieteilijä Yi-Fu Tuan kehitti topofilia käsitteen kuvaamaan tunnepitoista sidettä ihmisen ja paikan välillä. Kokemus paikasta on yksilöllinen, mutta ehkä se, että minulle merkityksellinen maisema on nimenomaan kouluaikojeni Oksava - ei Keski-Suomi, jossa vietin neljä ensimmäistä ikävuottani, eikä aikuisikäni Helsinki – johtuu siitä, että ihminen havaitsee ympäristöään eri ikävaiheissa eri tavoin. Vanhemmiten aistien herkkyys vähenee ja yksityiskohdat haalistuvat havainnosta. Kykyni aistia ympäristöä nyt on muistojani heikompi.
Kaupungissa asuminen on lisännyt maaseudun arvostamistani.
Se voi olla reaktio kaupunkielämän epäonnistumisesta. Tuanin mukaan kodilla ei käsitteenä ole merkitystä ilman vieraan ja matkan käsitettä. Maaseutu tarvitsee siis vastakuvansa, kaupungin. On vaikea sanoa kaipaisinko Helsinkiin, jos muuttaisin täältä maaseudulle. Elämänsä aikana ihminen voi kasvattaa juuret vain pienelle alueelle.
