Kylässä Ari Mäki
Tervetuloa kylään suurlähettiläs Ari Mäki. Muutamia vuosia sitten kuraattori Krista Mikkola saattoi meidät yhteen Porvoossa järjestetyssä biennaalissa. Juttu luisti siihen malliin, että päätimme tavata uudestaan ja uudestaan. Viimeksi juhlittiin Arin kuuskymppisiä meksikolaisittain. Ole hyvä Ari, nyt on sinun vuorosi kirjoittaa ja kertoa lisää. Tällä kertaa teet sen Méxicosta.
El dia de los muertosin luurankohahmot tai muuta friikkiä
Mikä onkaan viihdyttävämpää sunnuntaipäivän ratoksi kuin pistäytyä kirpputoreilla eri puolilla maailmaa kolutessani. Méxicossa (huom! Meksiko maa, pääkaupunki México) on boheemi La Lagunillan sunnuntaikirpputori lähellä Tepiton pahamaineisia kortteleita. Tuonne viikolla ei kannata mennä ihmettelemään turvallisuussyistä, mutta sunnuntaina siellä on tunnelmaa ja rento meininki ilman uhkaa, että sinut ryöstetään. Taiteilijat myyvät töitään, antiikkikauppiaat eri puolilta saapuvat jo aamutuimaan asettelemaan kojujaan. Koko lysti päättyy joskus 16-17 maissa iltapäivällä.
Menen aina autolla sinne, mitä jotkut kollegat kauhistelevat, mutta millä kuljetat ostoksia pois. Paikalliset nuoret miehet rahastavat auton ”vartioinnista” 70 pesoa eli noin 3,5 euroa. He auttavat myös pysäyttämällä liikennettä, kun tiukoista väleistä peruutan pois. Kirpputorilla on paljon mielenkiintoista vintagea. Osa on peräisin Euroopasta tai USAsta 1950-1970-luvuilta. Kivoja huonekaluja. Paikallista tuotantoa myöskin. Olenkin ostanut sieltä 50-luvun henkisen senkin ja kaksi yöpöytää. Isommat huonekalut tuodaan kotiin. Lisäksi kirpparilta löytyy 1900-luvun alun diktaattori Porfirio Diazin aikaisia raskaita huonekaluja, persialaisia ja turkkilaisia mattoja. Olen oppinut vuoden aikana, että osta, jos olet kiinnostunut. Sitä ei ole enää ensi kerralla kahden viikon tai kuukauden päästä.
Boheemit taiteilijat myyvät litografiatöitään ja pössyttelevät samalla marijuanaa, mikä leijuu ilmassa. Aiheina on usein perimeksikolaiset teemat El dia de los muertosin luurankohahmot tai muuta friikkiä. La Lagunillan kävijät ovat usein myös boheemeja ja punkkareita, kaikki antiikin keräilijöiden kanssa sulassa sovussa. Omat sektorit ovat uusille vaatteille, etenkin t-paidoille. Suomalaisiin kirpputoreihin verrattuna täällä ei myydä juuri lasten vaatteita. Parilla kadulla voi myös syödä paellaa ja erilaisia tacoja ja tapaksia. La Lagunillan erikoisuus on micheladat, maustetut oluet, joissa on koristeina milloin mitäkin. Michelada-oluttuoppeja reunustaa kirpeä chili ja joskus tamarindi.
Méxicossa on myös lauantaisin ja sunnuntaisin Ignacio Chavezin puiston kirpputori, jossa myydään enemmän pientä tavaraa esim. pienoismalleja, junaratoja, levyjä, nukkekodin kalusteita, lasten sarjakuviin liittyviä tavaroita yms keräilytavaroita ja memorabiliaa. Kirppareilta olen löytänyt Mika Waltarin Meksikossa painettuja romaaneja. Arabiaa tai Riihimäen lasia ei ole osunut silmiin kuten saattoi löytyä Turkista.
Monet kirpparimyyjät jo tunnistavat minut, näin on käynyt kaikilla asemapaikoillani Teheranissa, Pariisissa, Roomassa, Kabulissa, Turkissa ja täällä Mexicossa. Suomen-kotini onkin varsinainen kerrostuma tavaroista ja huonekaluista ties mistä. Vanhan tavaran kerääminen ja käyttäminen on itse asiassa kestävää kulutusta. Hankin vain tavaroita mistä pidän. Kodissani ei ole paljoakaan uutta tavaraa, mutta nyt paljastan, että minulla on yksi Ikean kirjahylly. Se ei kyllä kestä enää yhtään siirtelyä, ja hyllyt uhkaavat painua kirjoista.
