Kylässä Elisa Helin
Tervetuloa kylään, opetusneuvos ja kalligrafian harrastaja, Elisa Helin. Muutamia vuosia sitten olimme yhteisellä työmatkalla Lissabonissa. Tarjosin sinulle Fernando Pessoan runoja, myöhemmin nimesit minut Hattaraiseksi. Viimeisten vuosien aikana olet harrastanut tussimaalausta ja kalligrafiaa. Ole hyvä, nyt on sinun vuorosi kirjoittaa.
Voinko ymmärtää elämää numeroin?
3 SANAA
Tunnustan. Innostun helposti ja hyppään heti syvään päätyyn. Tätä idea maltoin kuitenkin muhitella peräti kaksi kuukautta. Tämän kyläily luonasi antoi vauhtia päätökselle. On oikea hetki jakaa innostukseni Chris Broganin ideaan #my3words. Chris valitsee itselleen joka vuosi kolme merkityksellistä sanaa, jotka ohjaavat hänen tekojaan ja päätöksiään koko vuoden ajan. Näin hän on tehnyt aina vuodesta 2006 asti. Chris neuvoo, miten sanot kannattaa valita. Sanojen tulee osoittaa
· kuka aiot olla,
· mihin haluat keskittyä sekä
· mikä on orientaatiosi töihisi koko vuoden ajan.
Sanojen tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia ensinnäkin siksi, että muistat ne. Mutta vielä tärkeämpää on, että ne todella ohjaavat sinua koko vuoden ajan ja ihan kaikessa, mitä teetkin. Kahden kuukauden pohdinnan jälkeen minun vuoden 2024 sanani ovat katso, tunne ja muista.
2 TÄYDENTÄVÄÄ PERUSVOIMAA (katso ja tunne)
Miksi valitsin sanan katso? Upea kiinalaisen tussimaalauksen ja kalligrafian opettajani Xinsheng Li on todellakin opettanut minut katsomaan. Katson viivan kauneutta. Etsin ja katson maalausten täydentäviä perusvoimia. Katson ihastellen, miten opettajani maalaa kukan hede- ja emikukinnot vakain vedoin. Katson. Katson vielä tarkemmin. Ja kuten Marisha Rasi-Koskinen kirjoittaa ”Katsominen on teko. Jos päättää katsoa tai jos näkee sattumalta jotain mitä jää katsomaan, on osallinen”. Kun katson, voin nähdä myös jotain, mitä en ikinä olisi uskonut näkeväni. Ja niin vain ilmestyi etiopialainen kampa leivinpaperille silitysraudan ja T-paidan välistä.
Entä sitten tunne? Olen taitava välttelemään, ohittamaan ja älyllistämään tunteeni. Enhän minä nyt ehdi tuntea, ehkä toisella kertaa. Vai onko oikeastaan pelottavaa pysähtyä tuntemaan? Voihan olla, että minusta paljastuu jotain sellaista, jota tuskin haluan tuntea. Isäni saattohoidon aikana viime elokuussa annoin tunteiden tulla. Miten tärkeää ja merkityksellistä elämää silloin elin. Ilo, suru, ikävä, rakkaus, suuttumus, pelko, hellyys, myötätunto, epätoivo, ahdistus, avuttomuus, haikeus, hätääntyneisyys, kaipaus, kiintymys, nöyryys, uupumus, väsymys, yksinäisyys, mutta päällimmäisenä kiitollisuus. Elämämme oli siinä, yhteen puristetuissa käsissämme. Toisen meistä oli kuitenkin päästettävä otteesta irti. Lupaan pysähtyä tuntemaan ja sitä kautta elämään vahvemmin ja toisaalta herkemmin vuonna 2024. En pelkää, vaan päästän elämääni toisiaan tasapainottavat vastavoimat.
1 MATKA (muista)
Sana muista tuli listalleni eilen 16.3.2024 nähtyäni elokuvan Une belle course. Elokuvan 92-vuotias Madeleine oli syntynyt samana vuonna kuin äitini, 1929. Ovella kolkutteli toinen maailman sota. Viimeisellä ”hyvällä reissulla” Madelaine hämmästelee, miten taksikuski Charles ei voi muistaa ensisuudelmaansa. Madelaine muistaa, on muistanut ja on halunnut muistaa.
Monen muistisairaan läheisen kanssa eläneenä en ole lakannut ihmettelemästä sitä, mitä muistamme ja miten muistamme. Äitini muisti kirkkaasti onnellisen lapsuutensa Jyväskylän Tourukadulla, ja miten toinen maailmansota muutti kaiken. Äitini ihan viimeisiä ymmärrettäviä lauseita oli ”ethän unohda minua”. Miten voisin. Minä muistan ja kannan mukanani. Niin ja isä, sinun kalajuttujasi en unohda koskaan! Kuinka voisin.
Muistan myös pitää itsestäni parempaa huolta. En tiedä, mitkä olisivat olleet vuoden 2023 sanat, jos olisin ne etukäteen laatinut. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että taistele, hoida ja hyväksy.
Madelainea näytellyt upea 95-vuotias Line Renaud olkoon muistissani koko vuoden. ”Hymy nuorentaa. Charles, hymyile enemmän tai saat sydänkohtauksen.” Elämä on yksi kaunis matka.
