Kylässä Annakaisa Iivari

Tervetuloa kylään osastopäällikkö ja kuvataiteilija. Viisi vuotta sitten, elokuussa, me osallistuimme Lepsämä Biennaleen.
Sinä rakensit ruostuneista maatalouskoneen kappaleista ison komean linnun. Se seisoo ja tervehtii tulijoita siellä edelleen,
Pirjo Marjamäen ja Martti Lähteisen pihapiirissä.

Nyt sinun vuorosi kirjoittaa, oleva hyvä.

Leiki, ihminen!

Olen viisi, menen mielikuvituskavereideni kanssa piirtelemään sohvan alle. Piilossa olevat pinnat täynnä salaisia juttuja. Aion tehdä mörköliiton, kirjoitan. Noitavaatteet pääsiäiseksi. Kutsun meille silloin Paulan, myöskin Seija-Leenan.

Olen kai jo vanhempi. Huomaan sen, kun näen rypyt kämmenselässä ja herään yöllä polvisärkyyn. Aion tehdä gallerian, keksin sen juuri kun olen avaamassa sunnuntaina työkoneelta seuraavan viikon kokousmateriaaleja.  Ja galleria on tehtävä nyt, koska huomisista ei ole nykyään tietoa. Laskeudun otsalampun kanssa kellariin, paikkaan, mihin talon ensimmäinen asukas suunnitteli rakentavansa uima-altaan joskus ennen öljykriisiä. (Niihin aikoihin olin viisi, heittelin sinistä Nivea-palloa tuhannen kilometrin päässä tästä talosta Seija-Leenan kanssa. Emme tienneet uima-altaista ja Kitisen vesi oli kylmää). Galleria KÄÄK! Punaista maalia vanhan hallituksen kärkihankkeen roll upiin. Aion pelotella ihmiset vaaraan. En muista enää särkevää polvea. KÄÄK-paidat pääsiäiseksi. Kutsun Paulan, myöskin Seija-Leenan. Punainen maali leviää sormistani näppäimistölle, mutta nyt pitää olla nopea.

Kulttuuripoliittisen selonteon työryhmässä joku sanoo, että ei unohdeta leikkiä. Ja että taide luo siltoja, itseymmärrystä. Ymmärrystä meidän ja teidän, menneisyyden ja nykyisyyden välille. Merkitystä. Mekin STM:ssä käynnistämme kokeiluja, jossa palkataan ikääntyneiden palveluihin taiteilijoita. Ei ihminen elä ainoastaan lääkkeiden annosjakelusta, turvateknologiasta tai puhtaista vaipoista. Mietin, voiko hoitotahtoon laittaa, että omalla kohdallani saa säästää suihkussa käymisestä, jos saa muusikon paikalle?

Ennen hoitotahdon tarkempaa pohtimista aion rakentaa veistospuiston. Se maksaa miljardin, mutta raha ei oo ongelma. Sinne saa tulla töihin kuka vaan, en kysy yhtään paperia tai suositusta ja maksan joka Ilkalle kunnon palkan niin kauan kun miljardista piisaa. Kysyn vaan, että mitäs sinä Ilkka haluaisit tehdä? Ei oo pakko tehdä veistoksia, kyllä täällä ruokaakin voi laittaa. Ja niin me veistellään, kuka mitäkin ja aina välillä muistetaan syödä.

Kirjoittanut ja kuvat
Annakaisa Iivari