Kylässä Anni Tanskanen
Tervetuloa kylään esikoiskirjailija ja opettaja Anni Tanskanen. Tapasin Annin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, kun ojensin hänelle Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun pääpalkinnon. Sittemmin osallistuimme yhdessä tapahtumiin, jossa kerroimme lastenrunouden merkityksestä lapsen elämässä. Ensi maaliskuussa Tammi julkaisee Anni Tanskasen ensimmäisen lastenrunokirjan. Ole hyvä Anni, nyt on sinun vuorosi kirjoittaa ja kertoa lisää.
Hauskaa, että kutsuit kylään, Ilkka. Pyysit ottamaan mukaan jotain itselleni tärkeää, ja toin tietenkin kirjoja. Samalla pääsemme puhumaan lempiaiheestani, lastenrunoudesta!
On kai selvää, että lapsen kanssa kannattaa lukea runoja. Runojen avulla voi käsitellä tunteita, kerryttää sanavarastoa, rakentaa identiteettiä ja ymmärtää toisia. Mutta mitä lastenrunoudella on tarjottavanaan aikuiselle lukijalle, ja miksi siihen kannattaa tarttua huolimatta siitä, sattuuko kainalossa olemaan pientä kuulijaa?
Itse ajattelen, että erilaiset tekstit soittelevat sielussa eri sopukoita, ja parhaimmillaan lastenrunous osuu leikkisyydessään ja kielellä ilottelussaan sellaiseen kohtaan, johon mikään muu kirjallisuudenlaji ei kolahda. Minusta tämä on monipuolisuutta: yhtenä päivänä voi lukea Dostojevskia tai dekkareita, toisena runoja takintakintakista tai ruåttalaisesta rusinasta. Lastenrunous on aivan omanlaisensa taiteenlaji. Lisäksi monet lastenkirjat ovat loistavasti kuvitettuja, ja joskus kirjan lukeminen on kuin taidenäyttelykäynti. Toisin kuin useimmat aikuistenkirjat, lastenkirjat tarjoavat siis parhaimmillaan kaksinkertaisen nautinnon, sekä kielellisen että visuaalisen.
Kirjaston hyllystä lastenrunokirjoja löytyy moneen lähtöön ja niiden kanssa kannatta noudattaa samaa periaatetta kuin muidenkin kirjojen suhteen: jos ensimmäisenä käteen osunut ei nappaa, kokeile seuraavaa. Joukkoon mahtuu latteahkoa loruilua, mutta myös todellisia helmiä, jotka tarjoilevat muikeita, palkitsevia hetkiä värikkään suomen kielen äärellä. Tälle kyläreissulle nappasin hyllystä mukaan muutaman suosikkini, joiden pariin palaan uudestaan ja uudestaan. Näissä kirjoissa mielikuivitus lentää ja kieltä käytetään riemastuttavalla tavalla.
Jos runous on kirjallisuuden genrenä marginaalissa, on lastenrunous marginaalin marginaalissa. Kirjallisuusohjelmissa tai kulttuuripodcasteissa runoudesta puhutaan harvakseltaan, ja lasten-runoudesta ei juuri koskaan. Kritiikkejä lastenrunokirjoista julkaistaan hyvin vähän, ja siksi lukija joutuu kirjaston tai kaupan hyllyllä etsimään parhaat uutuudet itse. Myöskään kirjoittajille ei Suomessa ole tarjolla erillisiä, lastenrunoon keskittyviä kursseja. Lastenrunoilijalla ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä enemmän tai vähemmän itseoppineeksi. Jos näiden seikkojen ei anna häiritä, on lastenrunous mitä hauskin genre kirjoittaa!
Aikuisille kirjoitetussa runoudessa loppusoinnuilla leikittely on jo pitkään ollut pois muodista, ja riimeihin törmää nykyrunoudessa harvoin. Lastenrunoudessa riimittelyn perinne sen sijaan elää ja voi hyvin. Suomen kieli on riimittelijälle mitä parhainta muovailuvahaa: sanajärjestys on joustava ja sanat taipuvat kymmenissä eri muodoissa (yksikkö/monikko, persoonamuodot, sijamuodot, aikamuodot ja modukset). Jos verrataan vaikkapa englannin kieleen, jossa sanat eivät juuri taivu, suomi tarjoaa monikymmenkertaisen määrän mahdollisia riimipareja. Meillä on siis loistava riimittelykieli, ja olisi sääli, jos yksikään kirjallisuuden laji ei ammentaisi tästä runsaudesta. Vaan onneksi lastenrunous ammentaa!
Itse keikun tällä hetkellä runoilijana jossain harrastamisen ja ammattimaisuuden rajamailla, esikoiskirjani Sillä aikaa koulussa julkaistaan Tammen kustantamana keväällä 2025. Kirjaa kirjoittaessani olen yrittänyt pitää mielessäni lastenrunouden kaksoisyleisön: tekstien ensisijainen kohderyhmä on kouluikäiset lapset, mutta runoissa on silmäniskuja myös aikuisille. Kirjassa liikutaan koulun käytävillä ja takapihan pusikoissa, ja sen riveillä yhdistyvät arki ja yllättävät kuperkeikat. Toivon tulevan kokoelman tarjoavan runonautintoja kaikenikäisille riimien ja rytmien ystäville.
"Kevätkela
Kuluttelin pyyhekumin
läksyistä sain aivojumin
ryhmätyötä tein ja työstin
liikunnassa lipun ryöstin.
Tuli, suli kevätlumi
kului toinen pyyhekumi
sormikkaita hukkasin –
korvasin ne rukkasin.
Viilipurkit ikkunalla
versoilivat kelmun alla
tarkistelin verson voinnin
täytin itsearvioinnin.
Tunki sisään katupöly
luokassa vain jatkui möly
käsiteltiin Kalevalaa
kellarissa hiivin salaa.
Askartelin suuritöisen
aaltopahvi-Väinämöisen
leuan alle solmin harvat
villalankapartakarvat.
Silloin aukes runotykki
räppisuoneni mun sykki:
hulmutessa kevätruohon
laulan koko koulun suohon!
"
