Minäkuva

Kannan kylmyyttä joka laajentui kasvuni myötä kuin jäätikkö
ruokakaapistaniko ei saisi varastaa ruokaa nälkäänsä koska

viileä minä

heikentyykö yhteiskunnan demokratia lämpötilani vuoksi
tavoittelen ikuista elämää kärsivän ja kuolevan planeetan sylissä
millainen paradoksi

toisinaan suren näkymättömiä menetyksiä, jotain on muuttunut
en tarkalleen ymmärrä mitä
jään ominaisuuteni kanssa yksin

tyyneyteni ja rauha eivät säily kriiseissä
suurin riskini olisi kadottaa syntaksin merkitys menneeseen
pohjolassa valittiin viileys

enkä ole vapaa valitsemaan muuta. olen valittu

että sen piilottaminen antaisi tilaa lämmölle?

päinvastoin

asettelen sitä sopivalla tavalla, lepään viileyden muuttumattomuudessa
monet tulkitsevat edelleen tavalla jota en tunnista

olen raikas   tin

Kirjoitettu uskontotieteen ja teologian päivillä, Turussa, 24.5.2024