Kirjoitan päivän kuin runon

Ripottelen aukkoisuutta huokoisuutta, ja vahvistun
tulkintojen moneudesta, soinneista jotka kilahtavat

tah tis est i

täyttyy rytmi, innostun kun vaihtuu rivi
sinne tänne aamuun aiemmin käyttämättömiä uudisajatuksia

oi luovuus keskipäivän aikaan
asemoin silloin toisin itseni

kehossa vilisee: keksin suodatinpusseista geometrisiä kuviota
vaikka himalaja se on
tiedetään! tiedetään:

välimerkkien käyttämistä en väheksy
kysymysmerkkiä suosin harvoin, sukuvika?
terapeutilta opin huutomerkin tarpeellisuuden
ja toisinaan tällä erää tähän saakka piste
flirttiä ja salaisuuksia sulkumerkkien katveissa

kehoni virkistyy kun ajattelen sulkumerkkejä hämärtyvässä onkalossa

jota en arvannut loppuu päivä näin

sanajärjestys mitä katselen peiliin
tai ehkä sunnuntai taittuu jumalallisen tahdon vertauskuvaksi

salatuksikin, onko liikaa sanottu

viikunapuun varjossa