Hentoa konjakkista savua

Putoat viereeni, kyljelleen
valmiiksi kuin lapsi

tai jotta voisin elää sen kanssa
ja vailla

radio höpöttää yksin keittiössä
sunnuntai menettää hehkunsa
eiminkäänvärinen

makaan ja elän
sama asia, yhtä
parisängyssä
Jumalan hengityksen ääni
annettu syleily

laskeutuu jo pellolle
vuosi päättyy, kummallista autuutta
tuoksukiemuroita tuoreista yrteistä
hentoa konjakkista savua
vuorten kainalossa ei hätää