Yksinkertaisuutta

En osaa kirjoittaa ääntä jonka kuulen
tahmaisuutta ja kevyttä pamahtelua, reippautta ilman muuta
harmaalokin keltaisten jalkojen läpsytys terassikatoksella
erilaista
tämä kirjoitettu monta kertaa: totta ja tuttu kehtolauluaallot
ja tämä
otettuani sandaalit jaloista en muista talvea
miten voi tapahtua samantien
totaalisesti
ei muistu mieleen

Vesiskootteri ajaa horisonttiviivaa
köyden päähän kiinnitetyn uimarenkaan rajut pomput on vertauskuva vapaudelle
tai sen menetykselle
sellaista me katsomme

kukkivat puut, niiden tuoksu
kuvattu monta kertaa monissa lauseissa kirjoissa
elän siinä tuoksussa, hengitän sisään, tuoksun itsekin puun valkoiselta kukalta

ja tämä
sopuisat pariskunnat vanhaan kaupunkiin
ohjaavat pienokaisiaan putoamasta penkereeltä sysimustaan yöhön
niin tuttua totta
kun kukaan ei muistele talvea
etenen päivissäni kurinalaisesti, epäröimättä
kuin kansantanhuryhmä perinnemusiikin tahtiin

toisteiset kuviot
vasen käsi lanteella, keinuva kävelyaskel, hyppy hyppy