Tätä et arvannut

Kiedot froteisen aamutakin
äitini ostaman yöpuvun päälle
ikään kuin ikuinen kylmyys
olisi jäänyt sinuun
hämmennät yöllistä puuroasi, istahdat
olohuoneen pimeään

jotta en heräisi, jotta nukahtaisit
uudelleen
useammin tietokone menee jumiin,
jäätyy
autosi raapii enemmän ja enemmän
jotta jaksaisit jatkaa

kuin Odysseus

Itse itsesi lepytät, hushus
ja se tulee takaisin kuin kulkukoira

niin saa olla
ja ajatuksia joita en maistellut
ei ollut oikeaa hetkeä, jääkaapilla
ohitin ne kuin tienvarsipoppelit

Tulevaisuus roikkuu salaa
muutaman viikon päässä
ymmyrkäisin silmin tuijotat sitä vielä
ennakoimattomasti
toisen näytöksen alkaessa
puristat kättäni
vetisin silmin
ei latteaa fiktiota

päivä johon koko ajan olit valmis
ikään kuin kantaisit pianon olkapäilläsi, pesukoneen kainalossa noin vain