Tästedes pus, s. 48

Kuullotan sipuliin ruskeankeltaisen sävyn, kun toisaalla hän itkee tärisevää jäykistynyttä jalkaansa, sänkyyn vangittu kohtalo, ja kermalla turvotettuihin jauhoihin vatkaan munan, jauhelihaa, kun hengitys on ahdas ja kielletty kuume toisaalla, merkittävä tilastollinen tapaus lisää, sormieni välistä valutan torvisieniveden mustanruskean äänen, ja pomps pomps pomps öljyisillä käsilläni pyöryköitä, palleroita pellillisen suorat rivit, ja illallistamme pakotettuina yhden pöydän ääreen me, ja kun kävelemme puistoon päivisin suositusten tähden, tuntuu erityiseltä kunkun sivusta iskeytyy olemassaolomme kääntävä voima ja vääntää hääjuhlien jälkeiseen unohdettuun suuntaan, kuin lapset metafyysisen uteliaisuuden edessä kikatamme ruumiit rauenneina, sinussaminussa vertikaalinen polyfonia soi, kun sisäistä minäämme kutsumme sinäsinä, ei sese, ja kun rakkausdokumentin ajan puristamme toisiamme, kun taivaankannella yhtäänyhtään lentokoneen jättämää viivaa

Kuvan runoon on piirtänyt Linda Saukko-Rauta