Olemus

Kätilön ja vanhempieni kosketuksesta rupesin muuttumaan

jokaisen aamun jälkeen olen
toisenlaisempi

katselen lumikiteistä koostuvaa hankea
joku kävelee sen päältä, se painuu jostain kohdin
menee rikki, mutta pysyy olemukseltaan samana

aitous hämmentää minut
saavuttaa se jollaisena itki, vastasyntyneenä

siskoni ja veljeni, heidän lapsensakin kävelevät paljon metsissä
se näkyy heissä
männyt, kuuset ja haapapuut, niiden kanssa vietetty aika
kun puut ilmestyvät näkyviin, niistä ei lähde ääntä
ne eivät ilmoita tulostaan: nyt minä synnyn! Ja minä!

sälekaihtimien takana heiluvat kaupunkikoivujen oksat
sen verran tavoitan itseäni tänään