I

Jotta sinimustavalkoisuutta, kotikaupungin ryhdikkyyttä enemmän
samettisissa virkapuvuissaan antavat ohjelmalehtisen

metsateel
madal on pilve süle

he trimmaavat vieläkin enemmän katsovat käsi rinnan päällä kauas
ahtojäät sulavat, valkokoivujen vilu

sydämestään kansallismielisyyden stemmat

putoilevat kirsikat putoilevat, maistuvaisina

kun petyn mielikuvieni voimattomuuteen, petyn että epäilen

II

Tasajakona, muistumana, perimänä

menneestä kumpuaa rytmi

harmaita kivibetoniseinäkkeitä jätetty

jätetty

seinät, mökin, osan kylää, kauppalaa, pääkaupungin, maakunnat

että saa, talo talolta maalari maalaa

paistetunperunamuusinkeltainen
yönpurppura
kesäpäivänsininen
persikkavalkoraitainen
säilötynkurkunvihreä

ruiskeesta vahva

VÄRI! VÄRI! VÄRI! VÄRI!

sotilaiden suojattu turvattu valvottu
myös lujan tahdon voima

pihan sulaa, mutaa, he lapioivat

reunamille missä havinaa, kuiskutuskuisketta

menneestä kumpuaa rytmi

betonikivissssseinäkkeissssstä
betonikivissssseinäkkeissssstä

ja helmikuussa papit, tuppisuita puita, vaienneina, hapsukkaisia